Bittinikkarin magneetti

Tässä vinkki kaikille, joidenka tietsikka on tullut tiensä päähän... Kierrätys kunniaan!
 

Ei muuta kuin magneetteja ostamaan (esim. Tiimarista saa halpoja) ja kuumaliimapistooli käteen. Muutama sekunti ja näppiksesi on ikuistettu jääkaapin oveen... (Tosin vanhan mallisia näppiksiä saa hieman säätää, takana oleva kiinnitystappi täytyy sahata pois, mutta ulkoistin sen homman avomiehelleni.)

Olen myös tehnyt sormuksia valmiisiin sormuspohjiin, mutta valitettavasti ei ollut kuvaa niistä, ne ovat kaikki lähteneet jo uusille omistajille...

Pullo piilossa

Aloitin pari vuotta sitten ompelemaan pulloessuja. Joku voi miettiä, että turha kapine... Mutta persoonallinen pullo puketuu essuun lähtiessään lahjaksi vaikka tupareihin tai mökkinaapurin illanviettoon. Tai fiineille kutsuille pullokin  pistää päälleen samanlaista kuin muutkin pöytätekstiilit... Lisäksi essulla on myös oma funktionsa: Pullon sisällön tipat tippuvat essulle - eikä kallisarvoiselle perintöpöytäliinalle. Tietysti, jos on vaudikkaat bileet, niin tuskin sekään sitten auttaa...

Ensin tein essuja vain parikymmentä (niitä on jo saman verran lähtenyt lahjoiksi), mutta nälkä kasvoi syödessä. Aina jää pieniä kankaanpaloja, ja kangaspohjaisia vahakankaanjämäpaloja sain ollessani kangaskaupassa opiskeluaikoina töissä, mitäänhän ei heitetä roskiin...

Pulloessu on tosi helppo ja nopea ommella, varsinkin jämäkästä vahakankaasta. Vinonauhaa vaan reunoihin, kun  essukappale on leikattu kankaasta. Yllättäen vinonauhaa uppoaa noin pieneen kappaleeseen melkein 1,5 m riippuen kuinka pitkät solmiamisnauhat laittaa...

Tässä pulloessukokoelma, kaikki eivät mahtuneet ihan kuvaan, onhan niitä tullut värkättyä jokunen... Ja jouluksi tietysti piti tehdä myös oma setti (ylärivissä).

Pussukka poikineen

Talvikauden yritti Heli taas häärää,
muttei saavuta omaa tavoitemäärää.
Tuosta tulis jonkun meikeille uusi koti,
tähän on saatava nyt kyllä roti.
Kynäpussi, pikkukassi, iltalaukku fiini,
välillä maistuisi jo punaviini.
Kännypussi, kauppakassi, olkalaukku - naukku,
voi kun lotosta tulis joskus täysi paukku.

Vetskarin voisi tuohonkin laittaa,
pitäskös tosta vielä vähän taittaa.
Kone se laulaa, suurraa ja pauhaa,
voi kun lapset nyt antais jo rauhaa.
Vielä tämän kun valmiiksi saatan,
ansaitsen jo työmyyrä-laatan.
Lapsille soppaa sit pöytään mä kannan,
Miehenkin hetken levätä annan.

Ilta kun koittaa, alkaa aika oma.
Telkka se voittaa, puikoist hetken loma.
Silittää vielä voisi laukut nämä,
kyllä nyt houkuttaisi suklaan jämä.
Tyytyväisenä kuitenkin päivän työhön, 
Heli nukahtaa pimenevään yöhön.
Unissa näkee nuoruusmuistoja,
huomenna tytöt katsastetaan puistoja...

Kesälaukku farkusta

Olin noin kuukausi sitten Huskun (Husqvarnan) ompelukonemaahantuojan ja Ompelukonekeskus Koivun järjestämässä koulutusillassa paikallisyhdistyksemme tekstiiliopettajille. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa itse oppilaaksi, vähän niin kuin valmiiseen pöytään menisi syömään. Kaikki oli valmiina ommeltavia laukkupaloja myöden, saksia ei juuri tarvinnut, muuta kuin päällikeompeluun ja langanpäiden siistimiseen. Päällikeompelussakaan ei tarvinnut liimaharsoa, vain tukikangas sujautettiin farkkukankaan alle ompelun helpottamiseksi. Säästyi nykyään niin kullan arvoista aikaakin, kun ei tarvinnut silittää, muuta kuin tietty lopuksi...

 
Viitisentoista ompelukonetta surahti käyntiin ja innostuneet opet testasivat uutta ympyrän ompelua helpottavaa apuvälinettä, ympyränompeluohjainta, jolla siis sai myös 4 tai 6 lehtistä kukkaakin. Kyllä oli iisiä ja kivaa, tällainen laite  pitää saada itsellekin, oli monen mielipide. Itse näin myös sillä paljon mahdollisuuksia mahdolliselle tulevalle yrittäjän uralleni. Tarttee varmaan hommata joskus...

Harmittelen, että en ottanut kuvaa kaikkien tuotoksista, sen verran erilaisia ja luovia (ja tottakai hienoja) kasseja kaikilla osallistujilla oli. Tässä oma vaatimaton räpellykseni, tottakai erilaisena "nuorena" lisäsin vielä nauhan kiertämään yläreunaa rusetin kera. Ja tietysti punaista olla pitää, vähän kultaa ja kimallusta sekä oranssia piristämään.

Ristipistoruusu äidille

Pistoista pienoisista syntyi ruusu punainen,
juhlistakoon se tänään päivää äitien.
Neula viuhui tiukkaan tahtiin,
lanka liukui ristiin rastiin.

Vihreää vielä hiukka,
pisto ei saa olla tiukka.
Langat vielä päätellään,
ja kehys tarkkaan säädellään. 


Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ruusun kera!

Kirjotut linnut

Siirtäessäni tavaroitani uuteen työhuoneeseeni (n. 25 m2 ja just kaikki mahtuu, toisin kangaspuut yksinään vievät melkein kolmasosan tilasta...) löysin kaappieni kätköistä muistaakseni lukioikäisenä kirjomani linnut.

Kummitätini antoi minulle kirjontapaketin synttärilahjaksi. Paketissa oli kankaat, langat, mallit paperilla ja ohjeita pistoihin - ihan kohtuulliset kehyksetkin (ja näppärät kiinnittää). Silloin oli aikaa tehdä hieman tarkempaa ja vaativampaa työtä kuin tällä hetkellä. Kyllä valmiista ohjeistakin saa ihan kivannäköistä aikaan, aina ei tarvitse itse keksiä...

 Nyt nämä kolme taulua pääsevät koristamaan vierashuoneemme seinää..

Super-iisi pikkulaukku

Muutama vuosi sitten väkersin kesähatun langanlopusta (Novitan Puro Batik, monivärinen) vanhemmalle tyttärelleni tosi iisibiisi laukun virkkaamalla. Siitä selviää varmasti aloittelijakin. Ensin virkataan kaksi samankokoista ympyrää. (Kts. ympyrävirkkaus esim. Viivin virkkausnetistä )


Kun ympyrät ovat valmiit virkataan ne yhteen nirkkoreunuksella  (tässä yksi ohje, s. 18, suurkiitos fantastiselle Ritvalle Kässälinjalle, joka on myös minua opettanut legendaarisella Hesarilla...) Muista jättää aukon kohta, ja kierrä sekin ympäri nirkkoreunuksella. Olkahihna on virkattu ketjusilmukoilla, mutta tukevamman saa kun tekee vaikka piilo- tai kiinteitä silmukoita vielä ketjusilmukkarivistöön. Nappi kiinni ja ketjusilmukoista lenkki laukun suu-aukon reunaan. Vielä jäljellä ärsyttävin vaihe, langanpäiden päättely, niin laukku on valmis. Ei kauaa nokka tuhise... Tietysti jos ekaa kertaa tekee virkkausta, niin voi siinä sitten mennä kauemmin...

Prinsessa-unelmia

Pikkuneiti sai kun saikin joulupukilta sitten viime jouluna prinsessamekon. Mekko on SuuriKäsityö -lehden (4/09) mallista sovellettu. Kankaat löytyivät mittavasta kangasvarastostani, vain pinkin metallikankaan jouduin ostamaan. Metallikangas osoittautui hieman huonoksi valinnaksi, siinä on herkkää hipiää kutittavaa lankaa, joten mekkoa ei juurikaan nykyään käytetä. Täytyy varmaan väsätä siihen vielä vuori hihoihinkin. Joulukiireessä kun päätin oikasta ja jättää vuoren pois hihoista ja hameosasta, mutta ei olisi taas kannattanut...Pitäisi jo tähän ikään olla oppinut, että työ kannattaa tehdä AINA kunnolla, meni sitten pikkutunneille tai ei.




Miehustan pitsikangas on gepyyriä, jämäpaloja vuoden 2000 morsiustytön mekosta. Onneksi en (niitäkään) ole heittänyt menemään... tilkkuja piisaa menneiltä vuosikymmeniltä. Kyllä joku satunnainen kulkija ihmettelisi näkiessään, mitä kaikkea varastoistani löytyykään nykyään kankaiden lisäksi: pari laatikollista video- ja c-kasetteja, erilaisia  käytettyjä käärepapereita, tyhjiä kahvipaketteja ja muovipusseja ja sen sellaista kierrätystuotteisiin sopivaa matskua. Olen saanut osan sukulaisiakin mukaan tähän keräilyvimmaan, heiltä tulee aika ajoin täydennystä varastoihini, onneksi on iso autotalli...

Hörselöhuiveja

Vuorotellen villasukkien kanssa on valmistunut iso kasa nyt joka puolella näkyviä hörselöhuiveja. Niitä taitaa jo kohta olla maailma pullollaan. Väkersin oman osani niitä - noin pari kymmentä, joka värissä melkein löytyy. Osa meni jo lahjaksi ystäville ja sukulaisille, mutta jäi kesätorillekin myytävää.
 
 Jos joku ei vielä ole tehnyt itse yhtään, ja miettii miten homma menee, niin seuraavalta sivustolta löytyy jopa video valmistamisesta:  http://www.katia.com/aprende.php?tipo=ALGO_DIFERENTE&lng=EN    (Toki voi myös ottaa yhteyttä minuun, jos haluaa itselleen sellaisen valmiina.) www.katia.com  -sivuilta löytyy myös aloittelevalle neulojalle/virkkaajalle videoita, tosin englanniksi. Punomon Käspaikan sivuilta löytyy suomeksi hyvät kuvalliset ohjeet, muutenkin Punomon sivuilla oleva Käspaikka on hyvä oppimis- ja ideapankki. Suosittelen lämpimästi, jos et vielä ole vieraillut siellä.

Jos mulla on vielä joulun jälkeen huiveja jäljellä, taidanpa tehdä niistä maton, sen verran herkulliselta lajitelma näyttää lattialla...

Sydänystävän kassi

Sydämistä pienoisista, 

kankaista hienoimmista

syntyy laukku tämä.

Vuoriksi kelpaa myös pinkki kankaan jämä.

 Pikkutyttö onnessansa kirmaa pitkin poikin, 

äiti huokaa, tulipa valmiiksi viritelmä toikin.

Kahvat hieman ohuemmat olis voinut laittaa, 

kerran vielä kankaan oisi voinut taittaa...

Kukkakukkaro

Koiraprojektin jälkeen täytyi sitten tehdä lisää kukkia. Tällä kertaa kukka pääsi koristamaan pientä vetoketjupussukkaa, johon pikkutytön aarteet mahtuvat. Sovelsin "laiskana" Ompelun iloa!-kirjan ohjetta (kts. tiedot kirjasta Koiraneiti Floora -jutusta) ja jätin vanun välistä pois. Kukassa on siis yksinkertaisesti kangas ja askarteluhuopa päällekkäin, välissä liimaharso siksakkauksen helpottamiseksi. Kaavan kukkaan tein itse, joten se ei ole niin tasainen, kuin kirjan tietokoneella piirretty kaava. Nappi keskelle, valmista tuli. Sitten vielä pussukka. Ja kukan kiinnitys. Rusetti toiselle puolelle satiininauhasta, jotta varmasti on hörsökettä tytölle. Siinä ei kauaa mennyt! Lisää tällaisia tilaustöitä...

Jostain syystä blogger kääntää mun kuvani, mutta eiköhän se tästäkin selviä...

Koiraneiti Floora

Koiraneidin tarina alkoi siitä, kun vanhempi tyttäreni katseli maaliskuussa kirjastosta lainaamaani kirjaa: Ompelun iloa! Loihdi uutta kierrätyskankaista (Alice Butcher &Ginny Farquhar, Kustannus Mäkelä Oy, 2009). Kirjassa oli paljon pikkuneitiä kiinnostavia ohjeita, mutta koirahan se oli sitten tehtävä ensin. Koska minulla ei ollut kaavojen suurentamiseen vaadittavaa kopiokonetta käytettävissä, "näppäränä" suurensin kaavat tietokoneen avulla ensin skannattuani kaavasivut. Ja koska printterissä ei ollut A3-kokoista paperia, täytyi kaavat piirtää tietokoneen näytöltä (onneksi kaavapaperi on ohutta).

Pienten mutkien jälkeen alkoi kankaiden valinta. Sopivan väristä ei löytynyt muuta kuin neuloksista, joten ei auttanut muu kuin kaivaa saumuri esiin. Vinkkinä muille samaa puuhaavalle: käytä mielummin venymätöntä, pääset helpommalla! Mutta koitapa selittää 4½-vuotiaalle, miksi tätä kivan väristä kangasta ei kannata laittaa koiraan, sama kuin seinille puhuisi... Eipä siinä muuta auttanut kuin ryhtyä kangasta leikkaamaan...

Sain itse koiran valmiiksi seuraavana päivänä, mutta työkomennus ei loppunut siihen. Tytär oli sitä mieltä, että se ei ollut vielä valmis. Täytyihän koiralla olla panta - ja tottakai tyttökoiralla piti olla kukka päässä (bongattu samaisesta edellämainitusta kirjasta). Ja samanlaiset langalla tehdyt tassun "varpaat". Nielaisin kielelläni pyörineet sanat (Äidillä olisi vähän muutakin hommaa...) ja kiltisti toteutin tyttären visioita, säilyipä hetken taas rauha kodissani ja pienempi tytär sai jatkaa päiväuniaan toisessa huoneessa...

Facebook-kaverini ovatkin jo nähneet lopputuloksen, mutta tässä muillekin nähtäväksi valmis koiraneiti Floora. Kyllä taas voitin mielessäni Vuoden vanhempi- palkinnon... (jonka saa tulkita molemmilla tavoilla...)

Villasukkaa pukkaa...

Talven aikana neulotut sukat, osa meni jo joululahjoiksi...

Villasukkaa ilman raitaa, 
vai ompelisinko sittenkin paitaa?
Hommaa muutakin pukkaa 
ja lapsiltakin pitäsi leikata tukkaa. 
Riennänkö neulontatyöhön,
vai jätänkö sen synkkään yöhön?
Eikun kutimet nurkkaan 
ja lapset pihalle pulkkaan.
Nyt ei taas oikein nappaa,
kuunnellaas tytöt välillä Abbaa.

Sukkaa pukkaa,
ja kasvatan kesätukkaa. 
Valmista on saatava ennen kesää, 
ennen kuin linnut laittavat pesää.
Tori taas kesällä kutsuu,
tuliskohan minusta puotipuksuu?
Vielä ehtii muutama sukka,
kelpaiskos myös sulle, Jörö-Jukka?
Tässä on talvikauden saalis,
miltähän näyttäis pipo sun kaalis! 

Puuha-Peten Putte

16.3.2013

Kaikkea sitä on joutunut väsäämään, ja päässyt hääräämään elämänsä aikana. Aloitan kertomukseni keskeltä elämää, ehkä joskus palaan vanhoihin juttuihin. Virkata osasin melkein ennen kuin kirjoittaa, ja into käsitöihin on tullut verenperintönä monen sukupolven ajalta.

Tyttäreni pyynnöstä syntyi Puuha-Peten linnunpelätin Putte. Kaikki alkoi sopivien kankaiden etsinnästä ja lopputuloksena syntyi tuunattu Putte. Ei siis yks yhteen alkuperäistä kunnioittava, vaan pikkutytön lempivärien ja kotoa löytyvien
kankaiden symbioosi. Valokuva kertokoon loput...